Muistan että jo vuonna 2008 haaveilin reissusta Ljubljanaan. Meni kuitenkin kokonaista 15 vuotta ennen kuin tuo haave toteutui. Eräs ystävä oli muuttanut Saksasta takaisin kotimaahansa Ljubljanaan ja esittänyt kutsun tulla vierailemaan. Kun kaupungissa järjestettiin oman alani konferenssi päätin jättää ehdotelman abstraktista joka hyväksyttiin – mikä sen parempi tekosyy järjestää lomareissu! Pidän uudenlaisista kokemuksista mitä tulee elämään muutenkin, mutta varsinkin reissaamiseen. Työn ja loman yhdistäminen – yes please!
Oma kokemukseni Ljubljanasta on siitä ehkä hieman poikkeava että majoituin ystävän kotona, keskustan ulkopuolella ja koin asioita ja paikkoja jotka ystävä paikallisena arvioi kokeilemisen arvoisiksi. Tietysti tällaiset asiat ovat aina subjektiivisa ja se mitä ystävä arvioi vierailijalle sopivaksi tekemiseksi voisi jonkun toisen paikallisen mielestä ollakin aivan jotain muuta.
Ljubljanan kuvaelmat varmasti yleensä keskittyvät sanoittamaan sitä miten se on vuorten keskellä tasaisessa laaksossa. Itse aloittaisin kuvailemalla Ljubljanaa kaupunkina missä kaikki on lähellä – niin vireä keskusta kuin luonnon rauhakin. Lyhyen paikallisbussimatkan aikana yhden tien varrella näkee korkealle kohoavien kerrostalolähiöiden ja omakotitaloalueen ja laajojen peltoalueiden vaihtuvan melkein silmänräpäyksessä kaupungin keskustan hyvin kodikkaan tuntuiseksi vilinäksi ja hälinäksi. Tai toisinpäin kulkiessa, muutamassa minuutissa kaupunkikeskusta muuttuu asumisalueiksi, joissa kerrostaloalueet vaihtuvat nopeasti omakotitalokaduiksi kaupungista pois päin kulkiessa.
Paikallishallinto on viime vuosina uusinut kaupunkikuvaa ja moni alue näyttää uudelta ja silotellulta – ja sitä se onkin. Eron niiden alueiden välillä joihin ei vielä modernisointia oltu tehty, näkee selvästi. Ainakin vielä kolme vuotta sitten lyhyellä paikallisbussimatkalla keskustan ulkopuolella sijaitsevaan outlet-kylään bussi kulki sellaisia katuja pitkin jotka olivat nähneet parhaat päivänsä. Ydinkeskustan kävelyetäisyydellä sijaitsevat alueet pääosin olivat oikein miellyttäviä ja matkailijalle tärkeää turvallisuudentunnetta uhkaamattomia.
Ljubljanan ehkä yksi mukavimmista puolista on se että se vaikuttaa isolta kaupungilta mutta pienessä mittapuussa. Useimmille ehkä tutuimmaksi muodostuu kaupunkia halkovan Ljubljanica-joen reunusta sivukatuineen ja ravintoloineen. Jossain tuon joen varren ravintolassa olen syönyt parhaat pitsat ikinä!
Kaupunki on vilkas ja vireä. Siellä järjestetään paljon tapahtumia, toreja, ja vaikka tapahtumia ei olisikaan niin katseltavaa ja ihailtavaa riittää varmasti! Sesonkina ihmisten virta joen varrella on jatkuvaa, jokea pitkin kulkee niin sublautailijoita kuin jokiristeilyveneitä. Yleinen vire on positiivinen ja se luo mukavaa uteliaisuutta omaan olemiseen – vielä yksi kadunpätkä, vielä yksi kulma jonka taakse katsella vanhankaupungin kaduilla, vielä vähän eteenpäin jokea pitkin.
Vanhankaupungin ja liikekeskustan lisäksi Tivoli-puisto ja Ljubljanan linna ovat sekä itsestäänselviä mutta kannattavia paikkoja käydä kiertämässä. Suositus linnakukkulalle kulkemiseksi siten että funikulaarilla ylös, kukkulaa alas tulevaa polkua alas takaisin keskustaan. Funikulaarista on on tietysti hienot näkymät jos pääsee hyvälle paikalle eikä hytti ole aivan täynnä ihmisiä, polkua pitkin palatessa saa ihailla vehmasta faunaa joka kasvaa muurin seinustoilla ja siinä on oma viehätyksensä kun luontopolku yhtäkkiä aukeaakin aivan vanhan kaupungin keskustaan.
Itselle mieleen jääneet kokemukset olivat keskustan vanhan kauppahallin ravintolasta erilaisten paikallisten keittojen maistelu sekä Tivoli-puistosta lähtevän loputtomalta tuntuvan metsäpolun kulkeminen kun ilta varkain pimeni, ainoana valonlähteenä puhelimen lamppu. Tässä ollaan joten polku loppui, myöhemmin eikä ennemmin.
Kerään tähän myöhemmin puhelimesta lisää kuvia reissulta. Ehkäpä ne avaavat muistoista monimuotoisemmin sitä minkälaista Ljubljanassa oli vierailla.