Kategoria: Kohteet

  • cabot trail – must do nova scotiassa

    cabot trail – must do nova scotiassa

    Jos löydät itsesi Kanadan Nova Scotiasta ja sinulla on hieman aikaa käytettävissä, harkitse tätä vakavasti osaksi matkasi kokemuksia!

    Cabot Trail on näköalatie joka kiertää noin 300km pituisen kierroksen Cape Bretonin saarella Nova Scotiassa. Etäisyydet ovat Kanadassa suuria, myös Nova Scotiassa joten älä anna kartan hämätä kun luot silmäyksen tuohon Atlantin armoilla olevaan saarialueeseen.

    Suurin osa varmasti saapuu Nova Scotiaan Halifaxiin. Halifaxista ajaa satoja kilometrejä Cape Bretonille joten tälle reissulle tarvitsee kyllä yöpymispaikan ennen varsinaista Cabot Trailin ajoa.

    Nova Scotia on Kanadan mantereen itärannikolla, Yhdysvaltojen rajan tuntumassa sijaitseva saarista koostuva provinssi. Sen isoimpien maa-alueiden Nova Scotian niemimaan ja Cape Bretonin saaren lisäksi provinssi koostuu tuhansista pienistä saarista.

    Cabot Trail on Cape Bretonin pohjoiskärkeä kiertävä tie. Se avautuu upeisiin näkymiin moneen ilmansuuntaan ja reitillä vaihtelee upeat vuoristonäkymät, laaksot, karut merenrantakalliot. Tuolla 300km pituisella reitillä voi pysähtyä idyllisissä kylissä, pienissä kalastajakaupungeissa, tienvarsiravintoloissa, näköalapaikoilla, metsäpatikointireiteillä ja se varmasti tarjoaa unohtumattomia kokemuksia riippumatta siitä minkälainen matkaaja reittiä kiertää.

    Teiden varsilla näkee mainoksia valasretkistä, näkee saaristolaisvärityksellisiä rakennuksia ja majakkakoristeita joka paikassa (kuten koko Nova Scotiassa) sekä saa ihastella upean kuuloisten paikkojen ja alueiden nimiä. Miltä kuulostaa ottaa maisemavalokuvia English Townissa, vierailla Pleasant Bayssa, katsoa aaltojen räiskyvän kallioihin Ingonishissa tai kokevansa olevansa mitättömän pieni ihminen majesteettisten, vehreiden kumpukallioiden noustessa merestä maalle Petit Etangissa tai alueen pohjoisimpien kolkkien tutkiminen Cape Northissa? Kuulostaa upealta! Ja sitä se onkin.

    Cabot Trailin läpiajaa noin viidessä tunnissa. Riippuen vuodenajasta ja ruuhkasta. Alue on ikään kuin Suomen Lappi siinä mielessä että suosituimmillaan tämä on syksyisin kun ruska muuttaa alueen upeaan väriloistoon. Itse olen ajanut reitin heinäkuussa ja se oli upeaa silloinkin. Nova Scotian yleistunnelma on suomalaiselle tietyllä tavalla tutunomaista. Kasvillisuus, eläimistö ja maasto ovat hyvin pitkälle samankaltaista, mutta aivoja alkaa nyrjäyttää se että rakennukset, kaupat ja kiinteistöt muistuttavat olevasi Pohjois-Amerikassa. Vierelle saattaa lentää yhtäkkiä kolibri (kyllä!). Kanadan liput ja saaristolaisteemaiset värit ja koristeet ovat isosti läsnä joka paikassa. Monumentteja ja historiallisia nähtävyyksiä ja museoalueita on paljon liittyen merenkäyntiin ja tämä ei eteläpohjalaiseen mieleen ole tavanomaista. Kokemus on koko ajan tällaista tutun ja erilaisen ristiriitaviestintää, hirmuisen kiinnostavaa ja vireystilan ylläpitävää.

    Me olimme mökkeilemässä viikon verran Cape Bretonilla ja lähdimme ajamaan Cabot Trailia Dundeen läheltä. Käytimme varmasti yli kellonympärystän reissuun ja aivan hyvin olisi voinut käyttää kaksi kokonaista päivääkin jotta luontokohteissa olisi ollut enemmän aikaa kierrellä ja nauttia.

    Nova Scotia ei ole väestöltään valtaisa, noin miljoona ihmistä asuu tuolla laajalla alueella. Kun puolet tästä asuvat Halifaxissa niin se tarkoittaa harvaa asutusta provinssin muissa kolkissa. Halifax onkin ainoa iso kaupunki, muuten matkaaja kokee vahvasti Villi Pohjola ja Twin Peaks -tyylistä autiutta ja luonnon vahvaa läsnäoloa riippumatta siitä minne menee.

    Huippukokemukset Cabot traililta:

    Ajaa puolison entisen kotitalon edustalta Port Hawkesburyssa ja miettiä mitä elämä on voinut olla 90-luvun lopulla Nova Scotiassa teinin näkökulmasta (Puoliso asui perheensä kanssa tuolla kun hänen isä oli komennustöissä). Tämä ei ole Cabot Traililla, mutta on matkalla Halifaxista sinne suunnalle kulkiessa. Port Hawkesbury sijaitsee Cape Bretonin eteläkärjessä.

    Cabot Traililta ex tempore sivujuonteena poikkeaminen Meat Coveen. Pieni tie joka muuttuu pienemmäksi tieksi joka muuttuu vielä pienemmäksi päällystämättömäksi poluksi, joka lopulta päättyy pieneen Meat Cove Campground -majoitusalueeseen. Meat Cove on Nova Scotian pohjoisin asutettu ”kunta”, populaation ollessa noin 25. Ja siltä tuo näyttääkin! Aivan pähkähullu kokemus, suosittelen jokaiselle joka haluaa testata hermojaan ja epävarmuuden sietoa kun tie vaan jatkuu ja jatkuu ja sivilisaatio tuntuu alati kaukaisemmalta todellisuudelta. Tänne ei pääse talviaikaan, tie ja alueen leirintäalue on vain kesällä auki ja kulkukelpoinen.

  • Ljubljana – helppo kohde suomalaiseen mielenmaisemaan

    Ljubljana – helppo kohde suomalaiseen mielenmaisemaan

    Muistan että jo vuonna 2008 haaveilin reissusta Ljubljanaan. Meni kuitenkin kokonaista 15 vuotta ennen kuin tuo haave toteutui. Eräs ystävä oli muuttanut Saksasta takaisin kotimaahansa Ljubljanaan ja esittänyt kutsun tulla vierailemaan. Kun kaupungissa järjestettiin oman alani konferenssi päätin jättää ehdotelman abstraktista joka hyväksyttiin – mikä sen parempi tekosyy järjestää lomareissu! Pidän uudenlaisista kokemuksista mitä tulee elämään muutenkin, mutta varsinkin reissaamiseen. Työn ja loman yhdistäminen – yes please!

    Oma kokemukseni Ljubljanasta on siitä ehkä hieman poikkeava että majoituin ystävän kotona, keskustan ulkopuolella ja koin asioita ja paikkoja jotka ystävä paikallisena arvioi kokeilemisen arvoisiksi. Tietysti tällaiset asiat ovat aina subjektiivisa ja se mitä ystävä arvioi vierailijalle sopivaksi tekemiseksi voisi jonkun toisen paikallisen mielestä ollakin aivan jotain muuta.

    Ljubljanan kuvaelmat varmasti yleensä keskittyvät sanoittamaan sitä miten se on vuorten keskellä tasaisessa laaksossa. Itse aloittaisin kuvailemalla Ljubljanaa kaupunkina missä kaikki on lähellä – niin vireä keskusta kuin luonnon rauhakin. Lyhyen paikallisbussimatkan aikana yhden tien varrella näkee korkealle kohoavien kerrostalolähiöiden ja omakotitaloalueen ja laajojen peltoalueiden vaihtuvan melkein silmänräpäyksessä kaupungin keskustan hyvin kodikkaan tuntuiseksi vilinäksi ja hälinäksi. Tai toisinpäin kulkiessa, muutamassa minuutissa kaupunkikeskusta muuttuu asumisalueiksi, joissa kerrostaloalueet vaihtuvat nopeasti omakotitalokaduiksi kaupungista pois päin kulkiessa.

    Paikallishallinto on viime vuosina uusinut kaupunkikuvaa ja moni alue näyttää uudelta ja silotellulta – ja sitä se onkin. Eron niiden alueiden välillä joihin ei vielä modernisointia oltu tehty, näkee selvästi. Ainakin vielä kolme vuotta sitten lyhyellä paikallisbussimatkalla keskustan ulkopuolella sijaitsevaan outlet-kylään bussi kulki sellaisia katuja pitkin jotka olivat nähneet parhaat päivänsä. Ydinkeskustan kävelyetäisyydellä sijaitsevat alueet pääosin olivat oikein miellyttäviä ja matkailijalle tärkeää turvallisuudentunnetta uhkaamattomia.

    Ljubljanan ehkä yksi mukavimmista puolista on se että se vaikuttaa isolta kaupungilta mutta pienessä mittapuussa. Useimmille ehkä tutuimmaksi muodostuu kaupunkia halkovan Ljubljanica-joen reunusta sivukatuineen ja ravintoloineen. Jossain tuon joen varren ravintolassa olen syönyt parhaat pitsat ikinä!

    Kaupunki on vilkas ja vireä. Siellä järjestetään paljon tapahtumia, toreja, ja vaikka tapahtumia ei olisikaan niin katseltavaa ja ihailtavaa riittää varmasti! Sesonkina ihmisten virta joen varrella on jatkuvaa, jokea pitkin kulkee niin sublautailijoita kuin jokiristeilyveneitä. Yleinen vire on positiivinen ja se luo mukavaa uteliaisuutta omaan olemiseen – vielä yksi kadunpätkä, vielä yksi kulma jonka taakse katsella vanhankaupungin kaduilla, vielä vähän eteenpäin jokea pitkin.

    Vanhankaupungin ja liikekeskustan lisäksi Tivoli-puisto ja Ljubljanan linna ovat sekä itsestäänselviä mutta kannattavia paikkoja käydä kiertämässä. Suositus linnakukkulalle kulkemiseksi siten että funikulaarilla ylös, kukkulaa alas tulevaa polkua alas takaisin keskustaan. Funikulaarista on on tietysti hienot näkymät jos pääsee hyvälle paikalle eikä hytti ole aivan täynnä ihmisiä, polkua pitkin palatessa saa ihailla vehmasta faunaa joka kasvaa muurin seinustoilla ja siinä on oma viehätyksensä kun luontopolku yhtäkkiä aukeaakin aivan vanhan kaupungin keskustaan.

    Itselle mieleen jääneet kokemukset olivat keskustan vanhan kauppahallin ravintolasta erilaisten paikallisten keittojen maistelu sekä Tivoli-puistosta lähtevän loputtomalta tuntuvan metsäpolun kulkeminen kun ilta varkain pimeni, ainoana valonlähteenä puhelimen lamppu. Tässä ollaan joten polku loppui, myöhemmin eikä ennemmin.

    Kerään tähän myöhemmin puhelimesta lisää kuvia reissulta. Ehkäpä ne avaavat muistoista monimuotoisemmin sitä minkälaista Ljubljanassa oli vierailla.

  • hotellissa barcelonassa: Oma kokemus Arc de Triomfin alueesta

    hotellissa barcelonassa: Oma kokemus Arc de Triomfin alueesta

    Olemme olleet Barcelonassa lomalla kymmenen kertaa yhdessä ja puoliso ennen sitä vielä runsaasti enemmänkin kertoja. Kokemusta on usean alueen majoituksista niin hotelleissa, AirBnB:ssä kuin ystävien luona. Kaksi viimeistä reissua olemme majoittuneet Hotel Motel One Barcelona-Ciutadellassa – ja kerron miksi sinunkin ehkä kannattaisi vaikka hotellin nimi onkin hassu.

    Hotellin hinta-laatusuhde

    Motel One on hotelliketju joka nimestään huolimatta on ainakin kahdessa kohteessa majoittuessani täyttänyt täysin hotellin luokitukset. Molemmat, Saksan Nurnbergissa ja tämä Barcelonan Ciutadellassa sijaitsevat hotellit ovat myös keskenään hyvin samanhenkisiä sisustuksellisesti eli uskoisin ketjun hotellien olevan samankaltaisia kautta linjan. Barcelonan hotellien hintataso on kivunnut viime vuosina, ja joskus laatu ei vastaa hintaa. Täällä vastaa! Motel One Barcelona Ciutadellassa on selkeä, kutsuva aula ja usean metrin korkeuteen avautuva aularavintola josta löytyy penkkejä, sohvia ja pöytiä monenlaiseen oleskeluun ja työskentelyyn. Aulassa on tilaa useammalle matkaseurueelle kun he joko odottavat check iniä, huoneiden valmistumista tai kyytiä lentokentälle. Aulan värimaailma on sekoitus sellaista modernia yksinkertaisuutta tummien ja vaaleiden päävärien luodessa pohjaa väreille joita on valittu ja käytetty hyvällä maulla.

    Mote One Barcelona aula
    Aularavintolassa riittää korkeutta

    Aularavintolassa on myös iso sisäpiha-alue jossa on omaa rauhaa viherkasvien keskellä löhösohvissa nautiskellen. Kesäaikana hotellin kattoterassi on vertaansa vailla, kun läpi päivän voi valita joko varjoisammasta tai aurinkoisemmasta puolesta itselle soveltuvan paikan ja nauttia vaikka kylmä Pepsi Max tai Aperol Spritz. Huoneet ja hotellin yleiset tilat ovat siistit, niistä on pidetty huolta henkilökunta on ystävällistä. Barcelona on yksi niistä kaupungeista missä asiakaspalvelua ei aina odota saavan kovinkaan suuren hymyn tai kohteliaisuusfraasein höystettynä mutta tässä hotellissa ei tule olo että olisi vaivaksi tai henkilökunnan tiellä.

    Sisäpihan terassialue kerroksista kuvattuna

    Kahden hengen huonesta olemme maksaneet noin 150€/yö. Nämä ovat olleet ei sesonkina, toinen kerta tammikuussa ja toinen elokuun lopulla. Kesäsesonkina keskihinta lienee olevan 200-250€/yö. Maksaisimme tuonkin hinnan koska kokonaisuutena, myös sijainti huomioon ottaen se on sen arvoista. Huone itsessään on aivan tavanomainen hotellihuone. Siisti ja yksinkertainen. Hotellin yleisten tilojen viihtyisyyden vuoksi aikaa ei juuri huoneessa tullut vietettyä. vaan illat menivät kattoterassilla nauttien, päivän tauot kaupungilla liikkumisesta aulassa ilmastoidussa viileydessä jäähdytellessä ja välillä työasiat työpisteitä hyödyntäen.

    Tämä on elämyshotelli järkevään hintaan. En ole missään viettänyt niin paljon aikaa hotellin tiloissa huoneen ulkopuolella kuin täällä.

    Kattoterassi ja näkymät

    Tämä ansaitsee oman huomionsa. Talviaikaan nautimme tästä sillä vaikka tammikuussa ei ole lämmin niin aurinkoisella säällä Suomesta matkannut nauttii kyllä istua kirkkaudessa. Kattoterassi aukeaa kahteen ilmansuuntaan. Toinen avautuu tien toisella puolella olevalle Parc Ciutadellalle eli yhteen Barcelonan must see -nähtävyyspuistoista. Terassin toinen sivu on aurinkoisempi, mutta näkyminä on vastapäisen talon seinät ja terassit. Toisaalta, auringonottoon soveltuva puoli ei näkymiä tarvikaan. Puiston puolelle avautuvalta sivulta näkee myös paikoin merelle ja rannan tuntumassa kohoavat isot maamerkkirakennukset tunnistaa nopeasti. Iltaisin maailmapyörän ja ohi lipuvien risteilijöiden valot liikkuvat horisontissa. Tämän sivuston etusivun pääkuva on itse asiassa otettu tältä terassilta.

    Terassibaarin aukioloajat tuntuivat hieman vaihtelevan päiväkohtaisesti (talvella se oli kiinni) mutta jos baari oli kiinni, siellä oli puhelin mistä sai tilattua alakerran aulasta haluamansa ja henkilökunta toimitti juomat ylös. Toisaalta, henkilökunta ei kieltänyt kun useampana päivänä söin ja join omiakin eväitä auringosta nauttien.

    Sijainti

    Hotellin sijainnilla on Barcelonan kaltaisessa kaupungissa merkitystä. Motel One Barcelona-Ciutadella on nimensä mukaisesti Ciutadellassan puiston vieressä, aivan Arc de Triomfin lähellä. Mistä tahansa metrolinjaston varrelta pääsee Arc de Triomfin metropysäkille, josta on mukava kävelymatka tuon maamerkkipuistikon toiselle laidalle tai reippaamin sivukatua alas kohti Ciutadellan puistoa. Hotelli on kävelymatkan päässä rannalta. Nopein lienee kävellä puiston itäpuolta Carrer de la Marinaa myötäillen joko tuota katua tai pienempiä katuja alas kohti satamaa ja taivaita kohti nousevia kaksoistorneja. Ciutadella-puiston länsipuolta kulkien pääsee Barcelonetan suuntaan, tunnetuimmalle rantaosiolle. Puiston eteläpäädyssä on Barcelonan eläintarha niille jotka sellaisissa tykkäävät käydä. Oma kokemus vuosien takaa oli vähän kyseenalainen kun tarhassa oli paljon tyhjiä, rikkaruohoja kasvavia häkkejä ja näistä tyhjistä alueista kodin tehneitä rottia vilisti eläintarhassa vähän turhan paljon. Tästä toki aikaa ja asiat ovat voineet muuttua.

    Keskustan suuntaan hotellilta lähdettäessä Placa Catalunya eli kaupungin ”hermokeskus” on ehdottomasti kävelyetäisyydellä. Pari metropysäkin väliä tekee matkasta myös sellaisen minkä voi pätkiä pienemmiksi etapeiksi ja kävellä osan. Tai mennä muutamassa minuutissa metrolla Catalunyalle saakka. Itse kävelimme hotellilta Placa Universitatille emmekä kokeneet matkaa liian pitkäksi mutta toki etäisyydet ja niiden kuormittavuus ovat yksilöllisiä. Oli miten oli, hotellin sijainti palvelee sekä käveleviä että julkisilla liikkuvia.

    Päivitän vielä lisää kuvia hotellista kun kaivan niitä puhelimesta esiin.

    Turvallisuus

    Tavallaan tämä ei tarvisi omaa erillistä mainintaa, enkä osaisi sitä ottaa esiin ellei oma lapseni olisi tuonut tätä näkökulmaa toisesta kaupunginosasta ilmi. Olemme majoittuneet vuosien aikana paljon mm. Ravalissa mikä voi iltaisin olla lapselle jännittävä kokemus. Ciutadellan puiston vieruskatu eli hotellin editse kulkeva katu on täynnä kodikkaita ravintoloita ja baareja ja iltaisin kadulla liikkuu paljon ihmisiä hyvässä hengessä. Arc de Triomfin puistikko joka johtaa Ciutadellan puistoon on aamusta iltaan täynnä turisteja, ja toki turistirikkaissa paikoissa on riski myös taskuvarkaille mutta maalaisjärkeä noudattaen ongelmia tuskin ilmenee. Ainoa huomio liittyy Ciutadellan puistoon pimeyden jälkeen: puisto suljetaan portein iltaisin ja siellä majailee ehkä hieman epämääräistä porukkaa. Joskus on käynyt niin että puiston alueella on tuntunut epämiellyttävältä ennen sulkemisaikaa.

    Muutoin, itse hotellissa ei turvattomuutta tarvitse tuntea. Aulassa on toisinaan vartija paikalla (viikonloppuisin?) ja mahdollinen puiston epämääräisyys ei puiston muurin toiselle puolelle ole koskaan tuntunut vaikka alueella on aikaa tullut paljon vietettyä.